Syksyn tilanteista

Syksy 2015 oli ja meni. Loppupeleissä edelleen harmittavan vähän vapaata aikaa käydä laikapojan kanssa metsässä. Tämän työn huono puoli, että syksyllä meinaa olla vaikeaa saada vapaata. No, päästiin me kuitenkin jonkn kerran metsään Eemoksenkin kanssa. Vaikkakin näytti kovasti siltä, ettei tästä syksystä tule yhtään mitään. Tuntui olevan jokseenkin vaikeaa tuo touhuaminen: Eemos ei meinannut irrota hakuun juuri ollenkaan (n 100-200m) ja hakuvauhti olematonta (0-1km/h). Lisäksi tuo teitä pitkin kulkeminen oli tämän syksyn kuumin hitti.. 

Saimme kuitenkin muutamia hirvitilanteita, jopa hirvijahdin aikana. Mutta pakenevan hirven seuraamisessakin oli ongelmia, Eemos ei viitsi/jaksa mennä riittävän pitkään perässä, vaan luovuttaa muutaman kilometrin jälkeen. Tosin yhdestä vauhdikkaasta seuraamisesta otimme koiran pois välistä isolta tieltä (oli vain metristä-kahdesta kiinni, ettei koira jäänyt sivullisen auton alle..). Kohteena oli pieni uroshirvi, joten ei se muutenkaan varmaan olisi pysynyt pitkään perässä. 

No, tästä on vara parantaa.. 

Yhden haukkutyöskentelyn Eemos teki tuplavasaporukalle, jota yritimme jahdissa jallittaa, itse menin haukulle, mutta olivat niin mahdottomassa turreikossa, ettei eteensä nähnyt paria metriä edemmäs (saati että olisi kyennyt ampumaan..). Sinä päivänä pimeys vei voiton porukasta, monet passimiehet pääsivät vilauksia näkemään, muttei puhettakaan ampumatilaisuudesta. Koiran erotti kuulema hyvin vilkkupantansa ansiosta. Joten ensimmäinen kaato jäi väliin tältäkin syksyltä.

Kauden lopussa (joulukuun viimeisinä päivinä) löytyi semmoinen hirvi, joka antoi koiran haukkua kaikessa rauhassa. Tuli Eemoksen pisin haukkutyöskentely

Pakkasta oli jonkin verran, itse pidettin tulia läheisessä kodassa aamuyölle, mutta väsymys vei voiton ja siirryimme kotiin ottamaan muutaman tunnin torkut. Koira ja hirvi pysyivät hyvin samassa paikassa, ja Eemos haukkui rauhaksiin. Tosin aina kun kävin koittamassa viheltää koiraa pois, niin silloin haukkutiheys hetkeksi aikaa suureni. Ei puhettakaan että olisi yhteydenottoa saanut.. No, ajattelin että saapahan haukkua nyt koko syksyn edestä. Seuraavana päivänä menimme jälleen koittamaan koiraa pois, alkoi pikkuhiljaa tulemaan hätä kun pannasta näytti loppuvan virta. Teimme siinä vaiheessa ratkaisun, että lähetämme toisen koiran täyden pannan kanssa samaan haukkuun - paikannuslaitteeksi. Santullekin tuli muutaman tunnin työskentely sitten tälle syksyä :) 
   Otimme siinä sivussa hieman jänisajoa kolmannella koiralla, mutta pimeys jälleen alkoi haittaamaan, joten otimme jäniskoiran kiinni ja keskityimme taas sotasuunnitelman tekoon, miten saamme Eemoksen pois metsästä. No, siinä sitten muutama paukku ammuttiin keskellä suota (ensimmäisestä pamauksesta Santtu tuli pois vauhdilla, kärsii paukkuarkuudesta..), joista hirvi ja Eemos eivät kyllä olleet moksiskaan. Joten lähdin taas kerran juoksemaan niiden perässä ja koitin ajaa pienempään mottiin. Jallittamaan joutui urakalla, mutta viimenään saimme Eemoksenkin pois metsästä. Useamman päivän koira ollut syömättä, ja toista vuorokautta metsässä, vaikkakin kilometrejä ei tullut paljoa. Seuraava päivä oli laikapojalle lepopäivä, tassut olivat vähän hellänä (ja varmaan kiru, kun yhtenä päivänä olivat Santun kanssa nahistelleet verkon läpi ja Eemoksella sen vuoksi kirsu halki). 
    Ajattelin, että laikan kausi oli siinä, mutta enhän voinut vastustaa kiusausta, kun oli vielä 31.12. jäljellä. Vaihdoimme pitäjää, ja Riesa-dreeverillä oli alkanut juoksut, jonka vuoksi se jäi kotipuoleen, joten päätin päästää Eemoksen vielä irti viimeisen kerran. 

Koiran tassut oli vähän hellänä, ja väsyneen oloinen muutenkin, mutta ajattelin että tonkikoot hetken aikaa maastoa vapaasti, ei se lähde kuitenkaan. Ensimmäinen hakulenkki oli laikapojalle perinteinen, n 250m jälkeä pitkin tielle, ja sitten tietä pitkin toiseen suuntaan, kunnes tie päättyi ja koira kääntyi palaten omia jälkiään takaisin. Mietin siinä vaiheessa, että otanko koiran kiinni, vai päästänkö uudestaan hakemaan: otin koiran kiinni ja käveltiin yhdessä sinne tiellä, mille koira jäi jäljeltä. Sieltä päästi uudestaan irti - itse palasin autolle. No, nyt oli aika hyvä työskentely sinänsä: LM 2,7km (etäisyys toisesta irtilaskupaikasta 1km). Yksinäinen iso hirvi. Haukkua löytöpaikalla 225 min. Menin haukulle ja koitin saada YO:a, mutta turhaan.. Ei tehnyt Eemos elettäkään tullakseen minua moikkaamaan. No, tälle hirvelle sai sen verran kovat lähdöt, että Eemos jäi jälkeen reilusti. Saimme sitten koiran pois välistä. 
    Hieno työskentely kauden lopuksi! 

Nyt odotellaan sitten mielenkiinnolla ensi syksyä. Täytyy massaa koittaa taas saada kerrytettyä laikapojalle edes vähän, ja kuntoa pitää yllä. Nyt kevätpuolella jos käytäisi muutamassa näytelmässä, kesällä turha mennä, kun ei ole kunnon karvaa.