Nyt Eemos on 10,5vko ja annoin torstaina matokuurin ( Canex ). Kävimme sitten iltapäivällä Kirstassa vähän metsässä pyörähtämässä, ja mitäs sieltä sitten selvisikään: ulosteen mukana tuli n. 10 cm suolinkainen. No, jospa se jatkuva ripuloiminen selittyisi tällä. Toimintasuunnitelmana on nyt kaurapuuro/jauheliha-kuuri (myös riisiä ja vähän raejuustoa) jonkin aikaa - jos ei vatsa ala asettumaan, niin soitan uudelleen el.lekurille. Lisäksi annan jo nyt ensi viikolla uuden matokuurin (Axilur - kaikille koirille), jotta saisi ne tököttimet pois sieltä suolistosta rienaamasta. Sitten 12viikkoisena onkin eka rokotus, ja taas 14 vk uusi matokuuri. Täytyy nyt tosiaan ahkeraan seurata, miten tämä tilanne tästä kehittyy.
Kelit ovat vihdoin lauhtuneet, Eemos saakin viettää pääosan valoisasta ajasta ulkona tarhassa, vuoroin Kuuran ja vuoroin poikien kanssa. Kait sillä mukavampaa siellä on porukalla peuhata kuin yksin sisällä syödä tapettia... Tälläkin hetkellä se painii Kuuran kanssa :) Kohta otankin ne molemmat ja mennään viemään riistakamera takaisin kauriinruokinnalle.
Nyt on Eemoksella alkanut pikkuhiljaa luonne vahvistumaan, ainakin omien koirien seurassa. Luusta pitää kyllä varmasti puolensa jo nyt. Eikä se ole juuri moksiskaan vaikka Köpi (tai muut) sitä vähän rankemmin komentaakin - hetken päästä uudelleen kimppuun! Tuota tottelevaisuuttakin täytyy nyt ruveta vähän enemmän reenaamaan: tähän mennessä olen viheltänyt luoksetulon (ruokakupille aina vihellän ja käsken istumaan, luvan kanssa syömään), mutta nyt olisi jo korkea aika vaihtaa pilliin. Ulkona ei luoksetulo oikein pelitä, kun mokomaa ei kiinnosta juurikaan, missä meikäläinen menee - pentu menee ihan omia polkujaan :) (eli voisi olettaa että haku hirvimetsällä ainakin näillä näkymin tulee luonnistumaan hyvin..). Kaikki mahdollinen pitää maastosta äkkiä yrittää syödä, ennen kuin kielletään - tässä meinaa välillä itsellä kiehahtaa :D
Torstaina tosiaan käytiin siellä Kirstassa. Siellä oli suht tuoreet ketunjäljet, joita Eemos seurasi suoraviivaisesti n. 30 metriä sellaisen pienen tömpyrän päälle, jossa kettu oli sitten istuksinut. Siitä ei emppu löytänyt enää uusia jälkiä, eli tuli hukka. Mutta ihan hyvää reeniä tuokin - varsinkin näin pienelle.
Mutta nyt, pitemmittä puheitta muutama kuva Eeveli-peevelistä, ja sitten myö lähdetään tutkimaan uusia maisemia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti