Nonni, nyt se sitten tapahtui. Syksyllä mietin, että en ota uutta koiranpenikkaa ainakaan vuoteen-pariin, mutta niimpä niin.. Tässä sitä taas ollaan, melkein hermoromahduksen partaalla. Elikkäs, perjantaina 10.1.2014 käytiin Jompen kanssa Muhoksella mutka, haettiin minulle ja isälle uusi tuleva (monitoimi-)hirvikoiranalku, ihan virallinen - paperillinen - itäsiperianlaika. Laitalaikan Eemos on naperon nimi, ja kutsuttakoon sitä ihan vaan Eemokseksi (Riesan olin kyllä jo vähän miettinyt kutsumanimeksi, mutta penikka ei näyttänyt yhtään riesalle..).
"Kotimatka" välietapille Pihtiputaalle sujui varsin hyvin, ensimmäinen yötosin oli jokseenkin levoton. Seuraavana päivänä, lauantaina jatkoimme sitten Eemoksen kanssa kahdestaan matkaa kotiin Janakkalaan. Ensimmäiset 15km huuto oli aivan karmea, sitten uni voitti - onneksi. Useita pisutaukoja pidettiin ja päästiin sitten viimenään perillekin. Ensimmäinen yö kotona meni yllättävän hyvin, nukuin pennun kanssa eteiskäytävän lattialla. Sunnuntai-päivä olikin sitten tutustumista uuteen kotiin, käytiin morjestamassa uusia kavereitakin, jotka kaikki olivat hyvin kiinnostuneita uudesta lauman jäsenestä. Köpin kanssa Eemos parhaiten tulee juttuun, harmi vaan ettei Köpsää oikein leikit huvita. Ruska ja Kuura taas ovat vielä turhan kovakouraisia leikkikavereita näin pienelle, varrotaan kuukausi-kaksi, niin sitten voidaan jo telmiä enemmän.
Toisenkin yön vietin lattialla, mutta kolmannen päätin pysyä omassa sängyssä. Eemos saa nyt totuttautua "omaan paikkaan", eli omaan yksiöönsä. Häkki on ollut nyt kaksi yötä sängyn jalkopäädyssä, ja itse olen nukkunut "väärinpäin" jotta olen saanut rauhoitettua pentua. Mutta nyt koittaa jo todellisuus pikkuhiljaa, eli tänään Eemoksen yksiö siirtyy käytävän puolelle, sillä on kuitenkin näköyhteys minuun, olen ihan parin metrin päässä, mutta varmasti kuulemme (minä ja iloiset naapurit) hienon konsertin illalla, toivottavasti ei ole kuitekaan täysmittainen.. Yöllä on herätty yleensä pariin-kolmeen kertaan, mutta kerran käyty pihalla ja se on riittänyt. Mielenkiinnolla odotan, miten menee seuraava yö sitten - uskon kyllä, että herään siihen, kun alkaa ulvominen kuulumaan.
Tässä blogissa siis kerron pääasiassa Eemoksen touhuiluista ja yhteisistä koulutushetkistämme, jos vain muistan. Varmasti moniin juttuihin liittyvät lauman muutkin jäsenet (Köpi, Ruska ja Kuura), mutta pääosa on laikapojalla :)
(Kuvia laitan sitten, kun saan siirrettyä niitä koneelle)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti