13 viikkoa ja rapiat

Nonni. Ikää kertyy joka päivä lisää :) Tällaisen nopeasti kasvavan pennun kanssa aika-käsitys on ihan eri kuin aikuisten koirien kanssa. Joka päivä opitaan jotain uutta ja tietysti kokeillaan josko sais tänään tehdä sitä mitä eilen ei kyllä saanut.. Mutta hyvin tämä sujuu.

Eilen, lauantaina, käytiinkin Eemoksen kanssa Marttilassa tutustumassa pariin karkeakarvaiseen saksanseisojaan sekä seropi-Onni-ponniin. Marski (5v) ei juurikaan noteerannut tätä pentua, välillä piti vähän turista, mutta muutoin meni ihan hyvin. Onni (6v) joutuikin omaan paikkaan, kun ei oikein Empusta tykännyt.. Mutta Rytin (kohta 1v) kanssa Eemos tuli loistavasti toimeen. Kyllä ne siihen malliin riehuivat ja nujastivat, että ihme jotta pentu vielä kotona kuiten jaksoi hillua illalla (automatkan 1,5 tuntia oli kyllä taju pois). Oli aivan mahtava reissu, täytyy tehdä tässä pian vielä uudemman kerran, kerta löytyi nuin kiva leikkikaveri!

Tänään sitten käytiinkin taas Kirstassa metän puolella tutkimassa. Nyt ei löydetty minkäänlaisia tuoreita jälkiä, päivän, parin vanhoja oli kaikki. Mutta ei se mitään. Ihan hyvä välillä kulkea ns. tyhjässä maastossa. Ja pidemmittä puheitta, kuvat kertovat enemmän.. :) 

metsään lähdössä..

vauhtia riittää :)

 

aina välillä jotain hajuja tarttuu nokkaan..

"tuuksää?"

Kyllä kahdesti pitää usein kahtoa, että missä se koira menee.. Maastoutuu hyvin..

Löydettiinpä muutama pienpetojen kolokin. Pahalle ne haisi, ja likaisia tassunjälkiä (päivän, pari vanhoja) oli paljon. Eli varmasti on ollut talviasuntona käytössä. Eemos oli hyvä, kun menimme tarkastelemaan paikkaa lähempää: Niskakarvat nousivat välittömästi pystyyn ja liikkeet oli kuin hidastetussa elokuvassa :) Rauhallisen määrätietoisesti se haisteli ja tutki paikkoja, kävi vähän kurkkaamassa pariin koloonkin, mutta ilmeisesti ei ollut asukkaita paikalla ;D

 

Täälä haisee hyvälle..

Jäljet menee tännepäin..

täälläkin se on käynyt..

Mutta huono se on tuommoisesta käydä kaivamassa..

Sitten voitaiskin lähteä jo kotiin :)

Riistakosketuksia

Lauantaina olikin toiseksiviimeinen jahti. Keskiviikkona (eli siis huomenna) on viimeinen. Sunnuntaina kävin Eemoksen kanssa käppäilemässä ja löydettiin haavakkofasu vanhan sikalan takaa. Eemos otti sen nohevasti kiinni, siitä se lähtee jahikoiran ura urkenemaan. Otin fasaanilta pian hengen pois ja heitin sitä pari kertaa peltoon reenimielessä. Eemoksen huomaamatta siis viskasin linnunraadon peltoon, ja kierrettiin sitten vähän matkan päästä tuulen alapuolelle. Ei se oikein vielä muutoin osaa "etsiä", mutta kun vähänkin haisua tulee nenään, niin sitten se kyllä lähtee tutkimaan, että mistä se haju tulee. Aika hyvin se linnun aina löyti. Ei se ihme ole, että kaikenmaailman roippeita ja jäänteitä maastosta kaivaa, kun nenä pelaa noin hyvin..

Eilen sitten lähdettiinkin töitten jälkeen käymään Kirstassa. Siellä on kuulema liikkunut muutama hirvi, niin ajateltiin jälkiä käydä tutkimassa. Tuoreita valkohäntäpeuran, ketun ja supikoiran jälkiä oli aika paljon, ja ne kyllä kiinnostikin. Eemos meni taas jälkivanoja pitkin kuin junan veturi :) Kirstan päässä, metsän puolella oli kuin olikin isot hirven jäljet, mutta vanhemmat. Niissä ei enää tuntunut paljon hajua olevan, ei ainakaan kovin paljoa Eemosta kiinnostanut. Löysimme kuitenkin makuuksetkin mäen päältä, ja niissä oli vähän haisua jäljellä, siihen malliin eemos pyöri ja tutki niitä. Taisi olla sitä paitsi hyvät hatsit, kun yhtäkkiä Eemos rupesi hieromaan itseään maata vasten siinä makuuksessa ja sitten se sai oikein kunnon turboilukohtauksen. Se pyöri kuin väkkärä sellaista neliön kokoista aluetta häntä suorana ja korvat luimussa :) 

Paluumatkalla kävin samalla kaupassa, Eemos odotti autossa (reeniä tämäkin). Ja kotiin päästyämme ajattelin että nyt on varmaan koira poikki - mutta väärä arvio - intoa ja virtaa oli aivan tolkuttomasti, rupesi repimään minun housunlahjetta, joten ruoan jälkeen se saikin mennä Kuuran kanssa tarhaan nahistelemaan. 

Eemos hassun värityksensä kera. Hox - toinen korva melkein pystyssä!

Tänään otetaan vuorostaan ihan rauhallisesti, pientä tottistreeniä kotosalla ja hihnareeniä ulkona. Isompien vuoro päästä tänään pidemmälle lenkille.

Eemos 12vko

Nyt on ikää 3kk, äkkiä se aika vaan menee (miten sen nyt ottaa..). Eilen käytiin Eemoksen kanssa otattamassa ensimmäinen rokotus. Vähän mietittiin, että mikähän paikka se tämä on.. Mutta pöydällä Emppu oli varsin rauhallinen ja itse piikkiä se ei edes hoksannut. Nyt se saakin sitten olla muutaman päivän pääasiassa sisällä, jottei vaan iske lenssu vielä tähän hätään.. 

Pikkuhiljaa näyttäisi taas vatsaongelmat vähän paremmalta, annan sille nyt Inupekt Forte - kuurin varmaan viikon verran, katsoo sitten taas, että millekkä se näyttää. Nyt syödään oikeastaan pelkkiä raksuja. Pentunappulat loppuvatkin jo kohta, tässä on tehty siirtymää junny-raksuihin kohta viikon verran. 

Toissapäivänä meillä oli pieni (!) tukehtumisepisodi.. Eemos hotkaisi fasaanin kivipiiran + suuren osan suolistoa äkkiä ja mötikkä jäi kurkkuun jumiin.. Siinä aikamme tuusattiin ja mietittiin että mitenhän tästä selvitään. Mutta onneksi se sai kun saikin yökättyä satsin pihalle. Eilen kerroin tapahtuneesta el.lekurille ja hän kertoi miten pari koiraa oli tukehtunut kuoliaaksi, mm. ajokoira hotkaistuaan liian ison lihapalan.. Nyt olenkin vielä tarkempana ja tiukempana Eemoksen kanssa ulkona liikuttaessa. Mitään ei laiteta suuhun, ei mitään. 

Ei pahaa ettei jotain hyvääki. Toissapäivänä siis, ennen tätä tukehtumis-episodia, olimme Eemoksen kanssa kiertelemässä pellolla ja otettiin vähän pilli-treeniä. Aika nopeasti se oppi pillille tulemaan, ja tietysti palkkaan heti sen omilla ruokaraksuilla (kun kerran kelpaavat). Vihellyksestä se tulee kyllä aina välillä, silloin kun haluaa.. Mutta kyllähän se pilli sitten tulevaisuudessa kuuluu metsässä aika paljon paremmin ja pidemmälle kuin pelkkä vihellys. 

Tässä tämmöinen pikapäivitys, täytyykin lähteä töihin pikkuhiljaa.

Jaalan reissu

Nyt ollaan jo kotiuduttu Jaalan reissulta. Perjantaina mennessä kuului takapaksista koko sen kaksi tuntia tasainen ulina. Kuurakin istuksi korvat luimussa, varmaan ajatteli "eiks toi voi olla hiljaa?". Kun päästiin perille, niin uusi paikka tietysti oli vähän jännittävä, mutta Kuuralle kun oli tuttu paikka, niin se tasoitti vähän Eemostakin. Melko vauhdilla piti sitten pihaa lähteä tutkimaan, ja takaveranta oli hirmu mukava (siellä pidetään välillä ruokia jäähtymässä..). Rane ja Santtu olivat vähän pelottavia, mutta lauantaina sitten päivällä käytiin jo vähän verkon läpi tervehtimässä häntä heiluen. 

Iskän luokse Eemos ei meinannut ensin uskaltaa mennä, mutta raksujen ja ajan kanssa pikkuhiljaa toinen omistajakin pääsi rapsuttelemaan kersaa. Eemos sai rauhassa tutustua paikkoihin, ja äitin se muistikin - keittiöstä äiteen jaloista löytyikin se mieluisin paikka :) 

Molemmat yöt sujui yllättävän hyvin, vaikka joutui olemaan häkissä (minun sängyn vieressä tosin). Kun laitoin oven kiinni, niin vähän natisi, mutta kävi sitten kiltisti nukkumaan - ja nukkui aamullakin ihan hyvin, minä heräsin ensimmäisenä. 

Lauantaina kävi vieraita, myös pieniä lapsia. Eemos oli tosin suurimmaksi osaksi ulkona, mutta syömässä kävi sisällä. Ei ne lapset ainakaan pelottaneet :) Ihan mukavaa, että eemos on aika rauhallinen pentu, niin ei tarvinnut miettiä hyppiikö tai näykkiikö se ketään. Vähän yritti nuolaista poikia, mutta muuten oli tosi nätisti.

Sunnuntaina sitten lähdettiin ajelemaan takaisin kotiin. Yhtään vinkausta ei kuulunut koko matkan aikana :) Molemmat koirat nukkuivat koko matkan. Siitä se sitten lähtee :) Täytyy vain käydä välillä Eemoksen kanssa ajelemassa jossain. 

Ruokinnan suhteen olemme edistyneet (ainakin nyt näyttäisi siltä). Eemoksen maha oli vähän turvoksissa koko ajan, niin vaihdoin kaurapuuron tilalle keitetyn riisin, ja turvotus loppui. Lisäksi laitoin riisin ja lihan sekaan sitä energiatahnaa varulta, sehän se vasta upposikin :) Keskiviikosta perjantaihin annoinkin kaikille koirille Axilur-matokuurin, ja nyt näyttäisi siltä, että matotilanne olisi helpottanut. Mutta seuraan tilannetta jatkuvasti. Muutaman päivän ajan olen lisännyt raksujen osaa ruoassa ja eilen oli melkein pelkkiä nappuloita. Keitin kuitenkin vielä riisiä pariksi päiväksi, ja täytyy tänään hakea lisää jauhelihaa. Junny-raksujakin rupean pikkuhiljaa laittamaan ruoan sekaan. Kaikki on ainakin tähän mennessä kelvannut ihan hyvin. 

Koulutukseen pitäisi nyt viimeistään kyllä ruveta panostamaan enemmän, luoksetulo varsinkin on aika paljonkin hakusessa.. Sisällä Eemos kyllä tottelee ja tulee vihellyksestä heti, mutta ulkona ei reagoi mihinkään - kaikki omat tsydeemit on paljon mielenkiintoisempia, siinä ei mitkään kinkut ja juustot auta :/ Mutta pakko se olisi nyt jotenkin saada harjoiteltua. 

Siinähän sitä taas, torstaina soittelen aamupäivällä el.lekurille, että mentäis ekaan rokotukseen.

Eemos 11vko

Taas on viikko vierähtänyt. 

Silloin alkuun, kun empun hain, niin mietin että mitenköhän pärjään ja jaksan taas uuden pennun kanssa.. Näin pitkällä ollaan jo :) Ensi viikolla ensimmäinen rokotus! 

Maisemat alkavat pikkuhiljaa käydä yhä tutummiksi ja samaten muut kartanolla olevat koirat. Ei pelota enää ihan niin paljoa. Viikonloppuna Eemos teki tuttavuutta semmoisen vajaan vuotiaan saksanseisojan kanssa - valtava kokoero hieman haittasi ja eemos vähän arkaili kun Maunossa oli niin paljon virtaa, mutta ei karkuun menty kuitenkaan. Samaten pariin labbikseen Eemos tutustui itsekseen kaikessa rauhassa - ja olisi lähtenyt niiden mukana niiden kotiin! Tulevana viikonloppuna tuleekin paikalle toinen nuori seisoja - katsotaan sitten, miten emppu sen kanssa tulee toimeen. 

Matoja vastaan taistellaan ahkerasti, nyt on päällänsä kaikille koirille Axilur-kuuri. Lisäksi vaihdoin kaurapuuron keitettyyn riisiin (puuroriisiä uunissa veteen haudutettuna siis, kun ei muutakaan ollut), koska eemoksen maha oli vähän turvoksissa ja "äänteli" lähes jatkuvasti. Josko tuo riisi sopisi kumminkin paremmin. Siihen sitten sotketaan raakaa jauhelihaa, ja nyt aloin pikkuhiljaa sekoittamaan mukaan raksujakin. Kaiken lisäksi ostin apteekista sellaista energia-tahnaakin jota laitan vähän ruoan sekaan, kun ei se koira puurosta/riisistä saa tarvittavia ainesosia. Mutta näyttäisi tuolla virtaa kuitenkin olevan ihan kiitettävästi.

Päivät Eemos tosiaan viettää ulkotarhassa, vuoroin Kuuran ja vuoroin poikien kanssa, se saa itse oikeastaan valita kumpaan tarhaan menee :) 

Huomenna onkin sitten töitten jälkeen lähtö Jaalaan, otan varmaan Kuuran Eemokselle kaveriksi, niin voivat sielläkin tutustua ulkotarhaan päivällä. Eikä tarvitse empun olla yksin uudessa paikassa, tosin onhan siellä Rane ja Santtu, joihin tutustutaan kaikessa rauhassa. Mutta Kuuralle tuttu paikka, niin ehken sopeutuminen käy empulla paremmin. 

Siinä sitä taas, oikein sen erikoisempia tässä nyt sattunutkaan, mutta päivitellään sitten taas ensi viikolla, miten se Jaalan reissu meni!

Eemos 10 vko

No niin, nyt jos aloittelisi kunnolla sitten tämän blogin pitämisen. Eli siis yritän muistaa/jaksaa joka viikko kirjoittaa jotakin Empun touhuiluista - kuvien kera.

Nyt Eemos on 10,5vko ja annoin torstaina matokuurin ( Canex ). Kävimme sitten iltapäivällä Kirstassa vähän metsässä pyörähtämässä, ja mitäs sieltä sitten selvisikään: ulosteen mukana tuli n. 10 cm suolinkainen. No, jospa se jatkuva ripuloiminen selittyisi tällä. Toimintasuunnitelmana on nyt kaurapuuro/jauheliha-kuuri (myös riisiä ja vähän raejuustoa) jonkin aikaa - jos ei vatsa ala asettumaan, niin soitan uudelleen el.lekurille. Lisäksi annan jo nyt ensi viikolla uuden matokuurin (Axilur - kaikille koirille), jotta saisi ne tököttimet pois sieltä suolistosta rienaamasta. Sitten 12viikkoisena onkin eka rokotus, ja taas 14 vk uusi matokuuri. Täytyy nyt tosiaan ahkeraan seurata, miten tämä tilanne tästä kehittyy.

Kelit ovat vihdoin lauhtuneet, Eemos saakin viettää pääosan valoisasta ajasta ulkona tarhassa, vuoroin Kuuran ja vuoroin poikien kanssa. Kait sillä mukavampaa siellä on porukalla peuhata kuin yksin sisällä syödä tapettia... Tälläkin hetkellä se painii Kuuran kanssa :) Kohta otankin ne molemmat ja mennään viemään riistakamera takaisin kauriinruokinnalle. 

Nyt on Eemoksella alkanut pikkuhiljaa luonne vahvistumaan, ainakin omien koirien seurassa. Luusta pitää kyllä varmasti puolensa jo nyt. Eikä se ole juuri moksiskaan vaikka Köpi (tai muut) sitä vähän rankemmin komentaakin - hetken päästä uudelleen kimppuun! Tuota tottelevaisuuttakin täytyy nyt ruveta vähän enemmän reenaamaan: tähän mennessä olen viheltänyt luoksetulon (ruokakupille aina vihellän ja käsken istumaan, luvan kanssa syömään), mutta nyt olisi jo korkea aika vaihtaa pilliin. Ulkona ei luoksetulo oikein pelitä, kun mokomaa ei kiinnosta juurikaan, missä meikäläinen menee - pentu menee ihan omia polkujaan :) (eli voisi olettaa että haku hirvimetsällä ainakin näillä näkymin tulee luonnistumaan hyvin..). Kaikki mahdollinen pitää maastosta äkkiä yrittää syödä, ennen kuin kielletään - tässä meinaa välillä itsellä kiehahtaa :D 

Torstaina tosiaan käytiin siellä Kirstassa. Siellä oli suht tuoreet ketunjäljet, joita Eemos seurasi suoraviivaisesti n. 30 metriä sellaisen pienen tömpyrän päälle, jossa kettu oli sitten istuksinut. Siitä ei emppu löytänyt enää uusia jälkiä, eli tuli hukka. Mutta ihan hyvää reeniä tuokin - varsinkin näin pienelle. 

Mutta nyt, pitemmittä puheitta muutama kuva Eeveli-peevelistä, ja sitten myö lähdetään tutkimaan uusia maisemia!